Blogi on elänyt "omistajiensa" lailla hiljaiseloa. Niin kuin toivoinkin, että mulla olisi paljon mukavia treenitarinoita kirjoitettavana, niin valitettavasti niitä ei nyt vaan ole sattuneesta syystä. Eli Pasi sairastaa edelleenkin. 
Huhtikuussa näytti jo paremmalta ja treenailtiin tottista ja EK-juttuja, mutta niihin tuli äkkiä loppu, kun pääsiäisenä havahduin siihen, että taas on poitsu ihan jumissa ja onnahtelee vasenta etustaan. Ei kun uudemman kerran kuviin ja tällä kertaa läpivalaistiin kaula-, selkä- ja lanneranka sekä olkapäät. Tutkittaessa Pasi aristi lantion seutua ja vasenta olkapäätä. Kuvissa näkyi hauiksen jänteen tulehdus, joka on ilmeisesti päässyt kroonistumaan, sillä molemissa olkapäissä oli myös kalkkia. Onneksi muut kuvat olivat kunnossa, sillä mä ehdin jo pelätä, että selkä on sökönä tms.
Mutta eipä tämä jännetulehduskaan ihan simppeli juttu ole hoitaa. Pistettiin kortisonia kummallekin puolelle ja lisäksi kuuri samaa ainetta tabletteina. Ohjeena pitää vähäisellä liikunnalla pari viikkoa, mutta mitä nyt netistä ko. vaivaa googlasin, niin siellä oli toipumisajat 4-10 viikon luokkaa... Kyllä kiroan itseäni, etten vaatinut ekalla kuvauskerralla lisää kuvia, kun ei vikaa löytynyt! Aivan suotta meni taas 1,5 kk hukkaan ja vaiva ehti pahentua! 
Nyt on mennyt taas reilu kuukausi eläinlääkärillä käynnistä ja vieläkin Pasi oireilee. Sen lantion seutu on kipeä ja se liikkuu edelleenkin jäykästi. Liikuntaa on lisätty asteittain ja tällä hetkellä teemme pari puolen tunnin metsälenkkiä päivässä. Osan lenkeistä Pasi on irti, mutta ei kaikkia, sillä luonnollisesti kun sen päästää irti, se painelee täyttä laukkaa. Ja sitten alkaa taas ontua... Niin pitkään on menty jo näitä lyhyitä lenkkejä, että koirasta on kadonnut lihakset kokonaan ja varsinkin takapää on melko onnettoman näköinen. Vaikea yhtälö hoitaa, sillä takapää ja lantio tarvitsisivat voimaa vapaana juoksemisesta ja mm. ylämäkikävelystä, mutta etupää ei vielä kestä liikunnan lisäämistä. 
Odotankin, että ilma vielä vähän lämpenee ja pääsisin aloittamaan Pasin uittamisen. Hyvästä uimapaikasta otetaan vinkkejä vastaan!
1.6. käytiin hakemassa apua osteopaatti Markus Laiokselta Hyvinkäällä. Hänen mukaansa Pasin ongelman ydin on oikealta puolelta täysin jumissa ja väärässä asennossa oleva lantio, joka on pakottanut Pasin rasittamaan vasenta etujalkaansa poikkeuksellisen paljon. Pasia ei saatu edes seisomaan suorassa vaan koko koira oli ihan mutkalla ja kun yritettiin suoristaa, alkoi oikea takajalka vapista. Itku siinä meinasi tulla! Hoidon jälkeen Pasin selkä näytti huomattavasti tasaisemmalta, mutta taas musta näyttää siltä, että se vähän linkuttaa... Lantion seutu ei onneksi vaikuta enää yhtä aralta.
Hetakin pääsi Laioksen käsittelyyn, sillä Hetalla on se niskan spondyloosimuutos aiheuttanut jumitusta niskaan ja lapojen seudulle saaden sen kylkikaaret taas pullottamaan. Hetasta huomasi selvästi, että sen askel oli puolta pisempi hoidon jälkeen eli osteopatia toimii vaikka päällisin puolin näytti siltä, että eihän siinä edes tehty mitään. 
Seuraavan kerran menemme Laiokselle heinäkuun lopussa, sitä ennen koitetaan jatkaa kuntoutusta kotikonstein.
Näin ollen meidän tämän vuoden suunnitelmat koerintamalla ovat aivan auki. Peruin kaikki koepaikat pois (haku, EK, FH) touko-kesäkuulta ja olen varautunut siihen, että Pasin kuntoutumiseen menee vähintään vielä kesäkuu-heinäkuu... Peukut pystyyn, että Pallopäästä tulee vielä entistäkin ehompi!!
Loppuun vielä kuvia pääsiäiseltä. Kiitos kuvista Maijalle!
Pasin elämän eka metsäjälki 25.4.2011
Ja löytyyhän ne esineet metsästäkin!
Tarkkuusetsintää
"Kato nyt äippä, mä löysin sulle rahaa!"
Coolit koirat viilentymässä
Pasi vedenpaisumuksen keskellä
