Koska jälkien ajo ei onnistunut mökkiloman aikana, niin jälkiähän piti sit ajaa oikein urakalla, kun kotiuduttiin mökiltä. Kahden viikon aikana tein 9 jälkeä, tai no oikeastaan 18, kun huhkin jäljet aina kummallekin koiralle. Huh, mitä hommaa! Jälkiä tein Lempiänniemeen, Säijään, Pinsiöön ja Hämeenkyröön, joten ihan mukavasti pääsin vaihtelemaan peltoja. Helteen vuoksi ajoin aikaisia aamujälkiä ja myöhäisiä iltajälkiä. Välillä kotiuduin jälkipelloilta vasta puolen yön aikaan. Ihania nää valoisat kesäyöt, kun sallivat harrastamisen ympäri vuorokauden!

Jäljillä mittaa 800 - 1400 askelta. Paitsi sillä motivoivalla jäljellä, josta viimeksi kirjoitin. Se oli 500 askelta kummallekin koiralle. Muuten hyvä, mutta unohdin loppupalkat (koirien ruoat) ja esinepalkat (broitsupyörykät) kotiin. Eli siitä, paljonko nuo jäljet motivoivat voi olla montaa eri mieltä… Jestas mun kanssani!

Heta meinasi jatkaa huoletonta menoaan jäljellä, mutta kun pari kertaa sille ärähdin esineiden yli juoksemisesta ja kulmissa pyörimisestä, niin sen jäljestäminen alkoi kummasti parantua muutaman jäljen jälkeen. Ensin se tosin näytti autolta lähdettäessä siltä, että jäljestä akka ihan itse vaan… Kulki mun perässä ja lipoi huuliaan ja hyvä, etten mennyt taas vipuun. Aloin jo miettiä, onko se kipeä, mutta eiköhän taas ollut kyse vaan Hetan perinteisestä narttuilusta. Sen se typykkä osaa. Käydään varmaan tahtojen taistoa hamaan tulevaisuuteen asti!  Käytin kuitenkin koirat varuilta Markuksella hierottavana. Onneksi jäljelle menon asennekin muuttui, kun Heta huomasi, että paras kattaus tulee jäljen jälkeen. Ahnetta koiraa on kyllä kiva treenata!

Pasilla sain lähetyksen ja jäljen alun hiottua tarkemmaksi, kun ajoin jälkiä useampana päivänä peräkkäin. Rutiinia, rutiinia… ja toisaalta taas vaihtelua. Pasikin meinasi olla vähän huolimaton esineillä, joten välillä pallopalkka esineistä, sillä se saa Pasin huomattavasti tarkentamaan esineilmaisua ja nostaa kivasti viettiä. Mutta ei liian usein, että pysyy lapasessa ei kun jäljellä...  Melkoista tasapainoilua nämä jälkitreenit! Kaaret ja piikit tuottivat ehkä eniten probleemia. Näitä sitten harjoiteltiin ja meidän onni oli se, että viime viikolla pääsi taas ihan lyhyelle pellolle. Eli taas toimi se, että mitä vaikeampi alusta sitä paremmin Pasi ajaa jälkeä.

Molemmat koirat ajoivat myös muutaman vieraan tekemän jäljen ja samalla harjoiteltiin harhajälkiä. Pasi ylitti harhat hienosti, mutta Heta pirulainen alkoi kääntymään harhoille. Siinä vaiheessa aloin jo miettiä, että olinpas hullu, kun menin niitä ylipäätään treenaamaan. Yleensähän niitä en treenaa kuin kerran pari kesässä, mutta nyt halusin kokeilla, kun edellisessä kokeessa Heta harhautui. No, nyt jätän harhat taas toviksi unholaan ja jälkitreenit jatkuvat tulevana viikonloppuna FWRC:n kansallisten lajien leirillä Pomarkussa. Muutaman päivän tauko on paikallaan, mutta liian pitkäksi aikaa ei voida jäädä lepäämään, kun seuraava koe on jo ”nurkan takana”!

Heinäkuun eka viikko meni siis mökillä ja tarkoitus oli treenata ahkerasti jälkiä. Korpilahdella oli kuitenkin heinäpellot vielä suurilta osin kaatamatta, enkä jaksanut niillä helteillä ajella Jämsään joka päivä peltojen takia, joten mökkilomaviikko meni lähinnä lomaillen. Ihana irtiotto kaikesta!  

Mökin viereen sai kätevästi tehtyä esineruudun, jonka jaksoin tehdä peräti kaksi kertaa.  Maasto oli sellaista jäkäläpohjaista, kanervaa ja kaatuneita puita. Helppokulkuista siis, mutta esineet sai kuitenkin hyvin piiloon ja näkyvyys ruutuun oli erittäin hyvä.

Pasin ruututyöskentelystä mulla ei ole edelleenkään oikeastaan mitään huomautettavaa. Se työskentelee koko ajan aktiivisesti rauhallisella ravilla ja tarkentaa hyvin, kun saa hajun esineestä. Kummassakin treenissä nostatin neljä esinettä, joista palkkasin satunnaisesti isolla patukalla.

Ekassa treenissä Heta oli ruudun tallaajana, joka yritti koko ajan varastaa esineet. Joten toisessa treenissä se pääsi hommiin. Tai omasta mielestään todennäköisesti joutui...  Lähti kyllä ruutuun reippaasti ja löysi ekan esineen nopeasti, mutta oli sitä mieltä, että riittää, kun näyttää mulle, missä esine on. Moneen kertaan lähti vain juoksemaan iloisesti mun luokse ja jätti esineen paikalleen! Höpö Heta!! Viimein Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa suvaitsi tuoda esineen ja sitten haetutin vielä toisen, ennen kuin sai ruokansa palkaksi. Toista esinettä ei enää etsinyt ollenkaan yhtä innokkaasti, mutta tällä kertaa ei pullikoinut tuomisessa.

Parina iltana treenasin Pasin kanssa vähän tottista mökin pihaan johtavalla tiellä. Perusasentoja, seuraamiseen suoruutta raipan avulla ja seisomista nopeammaksi. Muuten me vain laiskoteltiin, grillailtiin, uitiin, saunottiin...

Norppa menossa uimaan

Rantavahti

Heta venekoirana

"Joko ne makkarat on kohta valmiit?"

Tänään treenailtiin hieman paremmalla onnella kuin edellisellä kerralla, kun piti aloittaa hakuilut tauon jälkeen. Oltiin maastossa, jossa näki hyvin ja rataa mahduttiin tallaamaan n. 260 m.

Ekalla lähetyksellä meinasi koira karata käsistä, kun se livisti yli radan pisemmälle metsään, jossa Piia ja Male olivat tehneet pudotettua esinettä juuri ennen meidän radalle tuloa. Tämä toistui vissiin kolme kertaa ennen kuin älysin edetä reilusti pisemmälle rataa ennen kuin lähetin Pasin uudestaan. Ok pisto ja sitten palattiin takaisin alkuun, kun toisella puolella oli etukulmassa maalimies. Palkka heti haukun aloituksesta.

Sitten radan ajoon ja voi vitsit, että meni hienosti, vaikka itse sanonkin!  Itse muistin keskittyä lähetyksiin (pitkään käteen) ja siihen, että Pasi on suorassa. Ja Pasi teki syviä pistoja, hienoja etenemisiä ja oli jopa kuulolla. Tuli hienosti mun kautta, niin että sain sitä risteilytettyä. Kaikki risteilytyksetkin onnistuivat ihan nappiin! Muutaman kerran stoppasin ja palkkasin itse superkehujen kanssa. Pari kertaa kävi ylisyvällä ja sieltä ei meinannut tulla pois, mutta toisella kerralla sitten nostikin maalimiehen paluumatkallaan vaikeasta paikasta kuusiaidan sisältä, joten ihan hyvä niin. Viimeinen maalimies oli takakulmassa. Kaikilla vain lyhyet haukut tänään. Hyvä me! Ehkä mä en sittenkään lopeta haun treenaamista, ainakaan tänään...

Viikon potemisen ja mökkijuhannuksen jälkeen oli aika palata "arkeen" eli tietenkin kokeilla joko päästäisiin taas treenaamaan! Maanantain tottiksessa Pasin kurkku piti vielä epämääräistä korinaa, kun se nosti päänsä ylös seuraamisasentoon, joten tein vaan ihan pikkupätkän seuraamista ja pari eteenmenoa. Sieltä suoraan jälkipellolle, kun olin aiemmin päivällä saanut tiedon, että heinät oli viimeinkin tehty. Pelto on vaan nyt... miten sen sanoisi... melko haastavassa kunnossa.  Kivikovaa ja heinä on terävää, mutta kun parempaakaan ei ole tarjolla, niin pakkohan sitä oli kokeilla. Tein molemmille koirille n. 800 askeleen jäljet vanhenemaan ja käytin ne uimassa ennen jälkien ajamista.

Hetan jälki meni melko huonosti. Helteen ja kovan pellon lisäksi oli tosi tuulista, joten tuuli toi esineiden hajua jo kaukaa ja Heta teki muutaman valeilmaisun. Sitten se onnistui vielä keräämään valeista painetta itselleen, joka näkyi jäljen ajamisessakin eli esim. kulmat mentiin laajasti pyörimällä. Huomautin tästä ja pari viimeistä esinettä Heta ilmaisikin jo paremmin.

Pasi oli taas ihan tohkeissaan jälkitouhuista! Lähetys oli melkoisen lennokas, mutta sitten se otti oman tutu rytminsä ja sitten mentiin... Pasi on siitä ihana, että mitä vaikeampi alusta, sitä tarkemmin se ajaa. Laskee kropan matalaksi ja keskittyy. Tuuli toi Pasillekin selvästi esineiden hajua jo kaukaa, mutta se ei onneksi tehnyt valeita. Oikein hyvä jälki!

Tiistaina ajoin jäljen Säijässä ihanalla isolla pellolla. Iltakasin aikaan lähdin tekemään jälkeä, mutta siitä huolimatta oli ihan älyttömän kuuma, enkä tyhmä käynyt uittamassa Pasia ennen jäljelle menoa. Tämäkin pelto oli kovaa, mutta ei ehkä ihan niin terävää kuin edellinen, mutta yhtään ei nähnyt, mistä oli kävellyt, joten oli vaan luotettava koiraan. Jälki oli 1200 askelta pitkä ja jäljellä oli tosi vähän ruokaa. Jepjep, kannattaa tehdä sellainen paahtavaan helteeseen lämpöherkälle koiralle. No, tulipahan todistettua, että Pasin taistelutahto on  erinomainen!  

Alku ei ollut niin keskittynyt, kun olisi voinut olla ja Pasi meinasi ylittää ekan esineen. Tästä ärähdin ja loput esineet se ilmaisi hyvin. Jollain taisi olla vähän vino asento. Kolmannesta esineestä palkkasin pallolla, muista ruoalla. Jäljen Pasi selvitti kokonaisuutena hyvin vaikka olihan se tosi vaikea. Parissa kulmassa joutui tarkastelemaan. Loppujäljellä se kulki jo ihan läppä auki ja läähätti eli kuonokin nousi vähän korkeammalle. Ihme, jos haistoi enää kunnolla, mutta loppuun asti selvittiin ihan kunniakkaasti. Jäljellä oli myös harhajälki, joka meni 5 suoran yli ja Pasi ei reagoinut siihen millään tavalla. Hieno koira!Heta ei päässyt ollenkaan jäljelle, kun se vähän onnahteli aamulla.

Eilen oli tarkoitus mennä iltajäljelle, mutta en kerta kaikkiaan jaksanut, kun kävin päivällä fysioterapeutilla ja oli sen jälkeen vähän voipunut olo. Sen sijaan suuntasin jäljille tänä aamuna. Tarkoitus oli herätä ajoissa, mutta oho, kun nukutti puoli ysiin asti. Lomalla ei vaan voi laittaa kelloa soimaan, jos ei oo ihan pakko! Samat pellot käytössä kuin maanantainakin ja taas helle kiusana. Hetalle tein vain pitkän suoran, jossa oli 7 esinettä. Parilla ekalle esineellä se vähän luimisteli ja oli epävarman oloinen, mutta sitten oli ihan ok. Paalulla oli ruokaa, mutta muuten palkka tuli vain esineistä.

Pasille olin ajatellut sen tiistain pitkän ja vaikean jäljen jälkeen, että seuraavan jäljen pitää olla lyhyempi ja motivoivampi. Mutta kappas, kun unohdin sen jälkeä tehdessäni ja niinhän mä tein taas 950 askelta. Enkä taaskaan käyttänyt Pasia uimassa, vaikka järvi on melkein vieressä. Kuinka tyhmä ihminen voi olla??!!  Ruokaa sentään oli vähän enemmän kuin tiistaina, mutta ei paljoa kuitenkaan.

Eli huonostihan se jälki meni. Alussa taas huolimatonta menoa, vaikka nyt odotutin tavallista kauemmin paalulla ennen kuin annoin käskyn. Mä en vaan jotenkin saa Pasia nyt oikeaan tunnetilaan lähetyksessä ja se vaikuttaa ekaan 100-200 askeleeseen. Tämä pitää nyt saada kuntoon!! Ekan esineen jälkeen ajaminen parantui, kunnes tultiin sit 4. esineelle, jonka Pasi ylitti. Samoin viidennen, joka oli kaaressa. Molemmille palautin ja toisesta ylityksestä jo oikein karjaisin sille. Sen jälkeen häntä laski alas ja jäljestys oli tosi tarkkaa seuraavalle esineelle asti. Olisi kannattanut lopettaa siihen, sillä helle vaikutti taas niin pahasti, että loppujäljellä olevat 2 kulmaa ja viimeinen suora olivat melkoista haahuilua. Ei tullut palloa palkaksi vikasta esineestä eikä ruokaa autolla.

Lähinnä saan kyllä itseäni nyt syyttää, että en mene pellolle tarpeeksi ajoissa/myöhään ja jätän koiran vielä uittamatta, kun tiedän kuinka lämpöherkkä se on. Ihan hullua tehdä vaikeista olosuhteista vielä vaikeampia...  Ja seuraavaksi muistan tehdä sitten täysin erityylisen jäljen! Ensi viikko me jäljestetäänkin aivan uusilla pelloilla Keski-Suomessa.

Miten pirussa tää meidän treeni- ja koekauden aloitus voikin olla tänä vuonna näin takkuista?! Paha karma seuraa meitä tai jotain…

Pasin kynnen paraneminen tuntui kestävän ikuisuuden eli neljä viikkoa siihen meni. Jälkiä olis voinut tehdä jo kolmen viikon kohdalla, mutta mitenkäs teet, kun heinä yltää reippaasti yli polven? Yhden jäljen kävin tekemässä purkaakseni Pasin energiaa, mutta ei siinä oikein mitään muuta järkevää sitten tehtykään. Ihan kuin olisin ollut tikittävän aikapommin kanssa jäljellä…

Viime viikonloppuna oli Hopian Janin hakukurssi Ylöjärvellä ja siihen olisin tietty halunnut osallistua, kun jämsäläiset siirsivät samalta viikonlopulta erikoisjälkikokeen heinäkuun loppuun ylipitkän heinän vuoksi. Mutta ei… Torstai-iltana kävin tekemässä esineruudun testatakseni kynttä ja vaikka se kesti jo vapaana lenkityksen tasaisella metsäautotiellä, niin metsässä olevassa esineruudussa kynnen pää vielä meni verille. Itse treeniä se ei haitannut, vaan esineet nousivat erittäin hyvin. Mitä nyt korurasian Pasi otti sen verran ronskisti suuhunsa, että puraisi sen kappaleiksi!

En siis uskaltanut osallistua hakuiluun muuten kuin kuuntelijana. Hakuradalla vauhti on kuitenkin ”vähän” erilaista kuin esineruudussa, enkä halunnut ottaa mitään riskejä, että paraneminen vaan pitkittyy ja pitkittyy, jos kynsi hajoaa uudestaan... Kuuntelemalla kyllä oppii paljon ja sain taas ideoita ja varmistusta siihen, miten lähden Pasin treenejä viemään eteenpäin.

Tällä viikolla sitten kynsi alkoi kestää, joten tiistaina oli ohjelmassa esineruutu, keskiviikkona tottis ja torstaina haku. Esineruutu meni taas hienosti ja mulla oli kolme esinettä kädessä noin kolmessa minuutissa. Esineinä kengänpohja, lasten muovilapio ja kissan lelu (jonka Pasi rouskaisi littanaan…). Seuraavalla kerralla laitetaan sitten pieniä esineitä. Tottis ihan ok. Hetsailin ja seuruutin, yritin katsoa, että olisi suht koht suora. Sinne väliin jäävät. Muut nopeat, mutta seisominen vasta kolmannella yrittämällä. Pasi ennakoi vapautusta klikkerin äänestä ja lähtee siitä käpyttelemään. Klikkerillä siis apuohjaaja merkkaa mulle, että tuli oikea liike. Pitää hieman muuttaa tätä merkin antoa. Loppuun eteenmeno.

Ja sitten haku… Mentiin radalle ihan tohkeissamme ja alku menikin loistavasti. Pasi irtosi hyvin ja työskenteli tosi innokkaasti. Pari pistoa jouduin korjaamaan, kun kääntyi taaksepäin. Uusintapistot menivät oikein. Pääsin risteilyttämäänkin muutaman kerran ja hyvin meni! Eli oikein loistava treeni aluillaan, kynsikin kesti ja sitten… Noin sata metriä rataa takana, kun Pasi viipyy aika kauan pistolla. Ehdittiin laittaa lähimaalimies toiselle puolelle ja tarkoitus oli risteilyttää suoraan yli.  En näe kunnolla, mitä pistolla tapahtuu, mutta kun Pasi palaa keskilinjalle, niin katson jo kaukaa, että sillä on jotain punaista suussaan. Ja kun se tulee lähemmäksi, niin näen kauhukseni, että sen suusta suorastaan pulppuaa verta!!

Äkkiä treeni seis ja koiraa tutkimaan. Haavaa ei näy ja veri pulppuaa suoraan syvältä nielusta kielun takaa. Ilmeisesti Pasi on törmännyt suu auki johonkin keppiin. Alueella oli aika paljon hakkuujätettä… pitikin valita juuri se rata!  Pasi on ihan pirteä ja vähän ihmeissään treenin keskeytymisestä, kun yhtään maalimiestä ei vielä ehtinyt löytää. Kävelytin Pasin autolle ja soitin päivystävään Tuhatjalkaan, että taas tullaan… Puhelun aikana huomaan kuitenkin verenvuodon tyrehtyneen ja saan ohjeen seurata koiraa ja tarkkailla, ettei sille nouse kuume.

Perjantai aamuna Pasin hengitys korisi kuitenkin sen verran, että otin sen autoon mukaan töihin, että voin tarkkailla sitä tunnin välein. Soitan Hervannan Eläinlääkäreille ja sain sinne onneksi ajan vielä samalle iltapäivälle. Siihen mennessä olen ehtinyt kuulla jo useamman tarinan koirista, jotka ovat kuolleet nieluun tulleisiin haavoihin ja ell Laitisen Jussikin sanoo, että aina pitää nielun alueen vammat tutkia, sillä ne voivat olla todella kohtalokkaita. Että kiitos vaan taas Tuhatjalka…  Onni onnettomuudessa, että Pasilla on vain pistohaava kitalaessa, eikä mitään ole sen pahemmin puhjennut. Nielu on kuitenkin sinipunainen ja turvonnut alas kurkkutorveen asti, joten siksi Pasin hengitys rohisee. Hoitona viikon lepo ja antibioottikuuri.

Siihen jäi sitten hakukoe 19.6. Turengissa ja 23.6. Uudessakaupungissa. Ja Nokiallekin olisin päässyt varasijalta 20.6. kokeeseen. Tänä vuonna ei siis ole asiaa PK SM –kisoihin, sillä se yksi ykköstulos puuttuu, eikä sitä nyt enää ehditä hankkimaan kesäkuun loppuun mennessä. Sehän ei ollut alun perin tämän vuoden tavoite, mutta ei se mahdotontakaan olisi ollut. Nyt painopiste pysyy siis erikoisjäljessä niin kuin oli alun perin tarkoituskin. Kunpa tuo heinä vaan kaadettaisiin pian! Jälkiä on tehty luvattoman vähän… Hetalle 6 ja Pasille 3. Mulla alkaa huomenna loma, joten toivottavasti jo juhannuksen jälkeen päästään takaisin pelloille, ettei mene ihan koko loma ”hukkaan”!